Sivuntoiston tekniikka

Mitä lukijan laitteelle
lähetetään?

Editions sovittaa painoaineiston värit näytölle ja tallentaa kirjaimet uudelleen käytettävinä kuvina. Näin lehden taitto voidaan piirtää tarkasti ilman, että lukijan laite käsittelee alkuperäistä PDF:ää.

Pyydä esittely

Näyttö ei ole
sanomalehti­paperia.

Useimmat muut näköislehtijärjestelmät käsittelevät CMYK-valokuvia painovedoksina. Silloin paperin rajallinen värialue ja kontrasti siirtyvät myös näytölle, vaikka näyttö pystyy toistamaan enemmän sävyjä.

Editions käyttää painon väriprofiilia eli ICC-profiilia käänteiseen suuntaan: se purkaa painoa varten tehtyä sävyjen sovitusta ja muuntaa kuvan näytön värialueelle. Suosittelemme silti alkuperäisiä RGB-kuvia, sillä painomuunnoksessa kadonneita sävyeroja ei voi luotettavasti palauttaa.

Sama CMYK-kuva.
Kaksi eri tavoitetta.

Vertaa taivaan sinistä ja varjojen syvyyttä. Molemmat versiot on tehty samasta CMYK-kuvasta.

Buranon värikkäät talot ja kanava painovedoksena. Sininen taivas ja talojen värit ovat hillityt, ja tummat ikkunaluukut jäävät harmaiksi.

Painovedos

Sama CMYK-valokuva Editionsin värimuunnoksen asetuksilla. Talojen värit ovat voimakkaammat ja ikkunaluukut sekä veden varjot tummemmat.

Näyttökuva · Editionsin asetuksilla

Esimerkin alkuperäinen RGB-kuva on muunnettu sanomalehtipainon CMYK-kuvaksi profiililla ISOnewspaper26v4.icc. Kuva: Dorian Mongel / Unsplash.
Sanomalehtipaperin ja sRGB-näytön värialueet ICC-profiileista laskettu arvio värialueiden rajoista valitulla vaaleudella. Näytön alue on oranssi. Paperin pienempi alue on viivoitettu ja rajattu sinisellä katkoviivalla. Akselien keskellä ovat neutraalit sävyt.
  • sRGB-näyttö
  • Sanomalehtipaperi

Näyttö toistaa
enemmän sävyjä.

Kuvaaja näyttää paperin ja sRGB-näytön värialueet kolmella eri vaaleustasolla. Paperin värialue mahtuu näissä vertailuissa kokonaan näytön värialueen sisään. Painovedos käyttää vain tätä pienempää aluetta.

Vaaleus L* = 60

Paperin raja tulee vastaan ensin.

Viivoitettu alue näyttää sävyt, jotka paperi pystyy toistamaan. Näyttö toistaa myös ympäröivän oranssin alueen sävyt, jotka jäävät painovedoksessa käyttämättä.

Profiileista ISOnewspaper26v4.icc ja sRGB lasketut CIELAB-leikkaukset. Rajat ovat arvioita. Kuvaajan värit erottavat alueet toisistaan eivätkä kuvaa niiden todellisia sävyjä.
Vertailujen tekniset tiedot

Vertailukuvat on tehty tätä sivua varten Little CMS 2:lla. CMYK-erottelu on havaintoperustainen. Painovedoksessa käytetään absoluuttista kolorimetristä muunnosta ilman mustapistekompensaatiota. Näyttöversiossa käytetään Editionsin asetuksia: havaintoperustaista muunnosta ja mustapistekompensaatiota. Molemmissa versioissa on sama 8-bittinen CMYK-lähdekuva, sRGB-kohdeprofiili, pienennyssuodin ja pakkausasetukset. Kuvat toimitetaan AVIF-muodossa tai sitä tukemattomille selaimille WebP-muodossa.

Värialueet on näytteistetty suhteellisella kolorimetrisellä muunnoksella ilman mustapistekompensaatiota. Rajat ovat L* ± 1 -näytteiden konvekseja peitteitä a*b*-tasossa. Kokonaisvärimäärää ei rajata. Paperin valkopiste on suhteutettu valkoiseen. Kuvaaja esittää profiilien toistoa, ei käänteisen muunnoksen tulosta. sRGB-profiili on sRGB_IEC61966-2-1_black_scaled.icc. Lisää ICC-profiileista

Yksi kirjainkuva.
Tuhansia käyttökertoja.

Kalevan 13.1.2026 numerossa alla näkyvää a-kirjaimen kuvaa käytetään 5 108 kertaa 24 sivulla. Editions tallentaa sen vain kerran, koko numeron yhteiseen kirjainvarastoon. Kullekin sivulle tallennetaan tieto siitä, mitä kirjainkuvaa käytetään, missä ja minkä värisenä.

Samaa kuvaa voidaan käyttää kaikkialla, missä kirjain näyttää samalta. Esimerkiksi lihavoitu a ja tavallinen a tallennetaan eri kuvina. Vain yhdellä sivulla tarvittavat kirjainkuvat tallennetaan sivun omaan varastoon.

Sivu 13
Kalevan sivu 13. Valitun kirjainkuvan esiintymät on merkitty oranssilla.

Löydä sama kirjainkuva eri sivuilta.

5 108 esiintymää 24 sivulla. Sivulla 13 tätä muotoa käytetään 489 kertaa.

Ylempi luku kertoo sivunumeron ja alempi, montako kertaa valittu kirjainkuva esiintyy sivulla.

Numeron tekstikerroksissa on 148 745 merkintää. Niistä 100 471 käyttää yhteistä kirjainvarastoa, jossa on 2 985 kirjainkuvaa. Kuviin sisältyvää tekstiä ei lasketa mukaan.

Kaikki 32 sivua samasta numerosta. Kuusi esimerkkikirjainta ja niiden sijainnit ovat Editionsin tuottamasta sivuaineistosta.

Kirjaimen tarkka muoto.
Vähemmän tallennettavaa.

Tässä otsikon h-kirjaimessa on 1 010 × 1 293 kuvapistettä. Jokaista pistettä ei tarvitse tallentaa erikseen: riittää, että tallennamme peräkkäisten valkoisten ja mustien pisteiden määrät. Menetelmää kutsutaan jonopituuskoodaukseksi eli RLE:ksi (run-length encoding). Kirjaimen muoto säilyy täsmälleen.

RLE sopii erityisen hyvin kirjaimiin. Useimpien latinalaisten kirjainten vaakarivillä on vain yksi tai kaksi mustaa jaksoa. Rivi voidaan siis tallentaa kahdella tai neljällä luvulla, jotka kertovat valkoisten ja mustien jaksojen pituudet. Rivin lopun ja seuraavan rivin alun valkoiset pisteet lasketaan samaan jaksoon.

Lehden otsikossa käytetty h-kirjain alkuperäisessä 1 010 × 1 293 kuvapisteen tarkkuudessa. Oranssi viiva osoittaa tutkittavan rivin.

1 010 kuvapistettä.
4 lukua.

  1. 226 valkoista
  2. 240 mustaa
  3. 306 valkoista
  4. 238 mustaa

Ensimmäisessä valkoisessa jaksossa on 226 pistettä: 110 edelliseltä riviltä ja 116 tältä riviltä. Rivin lopun valkoiset pisteet lasketaan mukaan seuraavan rivin ensimmäiseen jaksoon.

Koko kirjain: 1 305 930 kuvapistettä → 4 384 RLE-lukua → 1 622 tavua gzip-pakattuna. Näistä tiedoista voidaan palauttaa kirjaimen jokainen kuvapiste.

Yksinään pakattuna kirjainkuva vie siis alle 2 kt. Tämä on erikseen pakatun esimerkkikirjaimen koko; Editions pakkaa koko kirjainvaraston yhdessä.

Kaleva 13.1.2026, otsikkokirjain sivuilta 4 ja 8. Kirjainkuva ja RLE-luvut on luettu Editionsin tuottamasta sivuaineistosta. 394 rivillä on yksi musta jakso, 899 rivillä kaksi. Valkoiset jaksot jatkuvat rivirajojen yli.

Pieni muistissa, nopea piirtää.

Kirjain pysyy tiiviinä myös muistissa: esimerkin muodon tallentamiseen riittää noin 9 kt. Yhden bitin bittikarttana se veisi noin 163 kt. Editions piirtää kirjaimen suoraan jaksoista, joten koko bittikarttaa ei tarvitse purkaa muistiin.

Valmiiden jaksojen piirtäminen on selvästi nopeampaa kuin kirjaimen rasterointi fontin Bézier-käyristä. Käyrien muuntaminen kuvapisteiksi on tehty jo aineiston valmistelussa, ennen kuin lehti saapuu lukijan laitteelle.

Kaikkea tekstiä ei voi
nostaa päällimmäiseksi.

Otsikko voi olla valokuvan päällä, kirjain osittain toisen elementin takana tai teksti valmiiksi osa kuvaa. Jotta taitto säilyy, kuvien ja tekstin on myös asetuttava oikein toistensa päälle.

Aineistoa käsitellessään Editions tutkii, mitä kirjainten alla ja päällä on. Yksivärisestä taustasta riittää tieto sen väristä. Jos taustalla on kuva, kirjain yhdistetään siihen. Jos kuva tai kuvio peittää osan kirjaimesta, peittyneen osan pitää pysyä piilossa. Tällöin kirjain säilytetään osana kuvaa.

Kalevan ilmoituksen alaosa: puhelimen kuva, sen alla valkoinen ME OLEMME KULTTUURI -otsikko oranssilla taustalla ja pienemmät ilmoitustekstit.

Valmis sivu

Sama alue ilman erikseen piirrettyä tekstiä. Pääotsikko ja ilmoitustekstit puuttuvat. Puhelimen kuvassa olevat tekstit ovat edelleen näkyvissä.

Ilman tekstikerrosta

Osa tekstistä kuuluu kuvaan.

Ilmoituksen valkoinen pääotsikko piirretään erikseen oranssin kuvan päälle. Kun tekstikerros otetaan pois, myös otsikko katoaa.

Puhelimen näytössä näkyvät sanat jäävät näkyviin, koska ne ovat osa kuvaa. Valmis sivu yhdistää kuvaan sisältyvän ja erikseen piirretyn tekstin.

Koko sivun 206 tekstimerkinnästä 45 käyttää tasaista taustaa, 154 taustaan yhdistämistä ja 7 päällekkäisyyden huomioivaa piirtoa. Luvut on luettu sivun piirto-ohjeista.

Kaleva 13.1.2026, sivu 32. Molemmat näkymät on tuotettu samalla piirto-ohjelmalla. Jälkimmäisestä on jätetty pois vain sivun erillinen tekstiaineisto.

Katsotaan lehteä lähempää.

Näytämme mielellämme, miltä lehden oma aineisto näyttää Editionsissa ja miten se käsitellään.

Sähköposti

hello@richie.fi

Puhelin

09 4241 4122